”Olen tarinankertoja. En vain ota kuvia, vaan haluan kertoa tarinan kuvan takana”, kertoo bangladeshilainen valokuvaaja GMB Akash.

Hän on kuvannut yhteiskunnan reunoilla olevia ihmisiä yli 20 vuotta. Hänen kohteenaan on ollut köyhiä ihmisiä, seksityöntekijöitä, vanhuksia sekä seksuaalivähemmistöjä.

Bangladesh ylittää uutiskynnyksen Suomessa noin muutaman kerran kuussa. Viime aikoina meillä on uutisoitu Myanmarista paenneista rohingya-vähemmistöstä, luonnonmullistuksista ja vaatetehtaiden ongelmista. Akash on ollut näissä paikoissa kameransa kanssa.

Akash ei kuitenkaan ole uutiskuvaaja. Hän ei mene uuteen paikkaan kamera edellä, vaan pyrkii tutustumaan ja sulautumaan yhteisöön. Hän kuvaa vasta, kun luottamus on syntynyt. Hän haluaa löytää ihmisyyttä kaikkialta.

”Haluan olla ääni niille, joilla ei ole ääntä”, Akash jatkaa. Hän on viettänyt aikaa kuvattaviensa kanssa jopa kuukausia, oli se sitten bordellissa, mielisairaalassa tai vanhusten keskuudessa. ”Otan kuvan vasta, kun he luottavat minuun. Joskus se vie aikaa. Näytän aina ihmisille heistä ottamani kuvat ja kerron heille tarinat, jotka olen heistä kirjoittanut”, Akash sanoo.

Akash kohtaa paljon ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Akash on huomannut, että nämä ihmiset eivät anna periksi, heillä on toivoa. Heillä on ihmisarvo.

”Usein ihmettelen, miksi ihmiset hymyilevät aina eivätkä valita koskaan. Heiltä opin, että pitää olla kiitollinen elämästä. Haluan, että näitä ihmisiä arvostetaan. Haluan osoittaa ihmisille, että he ovat onnekkaita”, Akash sanoo.”

Lainaus sivustolta https://www.samanarvoinenelamani.org/gmb-akashi