Ruskon kunnan vaakunassa vilkkuvat terävät kultaiset viikatteet punaisella pohjalla. Nyt teräaseita ollaan poistamassa vaakunasta niiden uhkaavuuden vuoksi.
Taustalla viikatteiden poistossa on kunnan tietohallinnon tekemä kuntalaisaloite. Siinä paheksutaan viikatteen terien tuovan mieleen kirjallisuudesta ja taiteesta tutun viikatemiehen eli kuoleman henkilöitymän, joka liikkuu ihmisten keskuudessa ja poimii heitä pois tästä maailmasta.
Vastaavaa ”siistimistä”, jossa ihmisten mieltä ahdistavia asioita muutetaan asiallisemmiksi, tehdään maailmalla jo laajemminkin. Esimerkiksi Agatha Christien kirjojen loukkaavuuksia on alettu stilisoimaan nykyajan vaatimuksia vastaaviksi ja klassikkoteoksista julkaistaan uusiksi kirjoitettuja painoksia. Agatha Christien teoksista poistetaan loukkaavaa kieltä – Kirjallisuustieteen professorit näkevät ilmiön erittäin ongelmallisena (iltalehti.fi)
Lapsuudestamme vuodelta 1977 muistamme hyvin Helsingin nuorisolautakunnan uraauurtavan päätöksen, jossa lopetettiin Aku Ankan tilaaminen kuntaan ja paheksuttiin aiheellisesti Aku Ankan housuttomuutta ja vakiintumatonta parisuhdetta Iines Ankan kanssa (Maailmalla jättikohu Suomen Aku Ankka -sensuurista 1970-luvulla | Yle Uutiset), kunnan viestintätiimin jäsen ja tietohallintopäällikkö Jarko Rahkala taustoittaa.
Ruskon kunnanvaakunan on suunnitellut Olof Eriksson. Vaakunan selitys on ”punaisessa kentässä kolme kruunattua viikatteen terää alakkain; kaikki kultaa”, ja se on alun perin vahvistettu kunnanvaakunaksi Vahdolle 7. kesäkuuta 1963. Vaakunan kruunatut viikatteet muistuttavat vanhoista pitäjissä olleista kruunun almenningeista, eräänlaisista kylän yhteismaista, joiden käytettiin yhteisinä niittyinä ja joiden heinä korjattiin talteen yhteisniitoissa. Rusko otti vaakunakseen Vahdon vaakunan vuonna 2009 näiden kuntien liitoksen yhteydessä.
Lähde: Ruskon vaakuna – Wikipedia
Viikate-aloitteen yhtenä puuhamiehenä toiminut ja vuosituhannen vaihteesta kunnassa työskennellyt ATK-tukihenkilö Jukka Eenilä kertoo olleensa jollain lailla ahdistunut jo pidemmän aikaa. Paha olo on työpaikalla vahvistunut vaakunavaihdoksen jälkeen vuodesta 2009. Nyt syy on selvinnyt esihenkilön kanssa käydyissä kehityskeskusteluissa kaikesta visuaalisesta kiinnostuneelle miehelle.
Ovathan nuo viikatteen terät äärimmäisen uhkaavia. Vahtolaisena olen toki niihin siedättynyt kuntalaisen roolista käsin, mutta kun niitä näkee jatkuvasti kunnanviraston seinillä, kotisivuilla ja kunnan jakamissa esitteissä, alkaa miettimään, millaisessa työpaikassa sitä oikeasti ollaankaan töissä. Itse asiassa aluksi luulin, että ne ovat sirppejä, mutta kun sain tietää, että viikatteista on kyse, ei se asiaa juuri auttanut. Pitäisikö siis valita sirpin ja viikatteen väliltä, Eenilä kyselee terävästi.
Tietohallinnon aloitteentekijöillä ei ole omia pieniä lapsia kotona, mutta jos olisi, ahdistuisivat nämäkin. Miehet ovatkin käyneet päiväkotien pihoilla kyselemässä lapsilta, miltä viikatteet heistä tuntuvat.
Eivät tunnu arvatenkaan hyviltä vaan pelkäävät meitäkin, jotka tätä vaakunaa edustamme. Ei kyllä ole mielestämme kunnan tehtävä tuoda aktiivisesti esille teräaseita omassa visuaalisessa kuvastossaan saati pelotella lapsia.
Kunnan viestintätiimi on vastauksessaan aloitteeseen laatinut muutamia ehdotuksia, miten viikateongelmasta päästäisiin eteenpäin. Ensihätään viikatteiden terävyyttä vaakunassa heikennetään niin, ettei niillä voida oikeasti vahingoittaa ketään.
Uudessa aloitteessa on kyseenalaistettu paitsi Ruskon viikatteet myös koko vaakunajärjestelmän mielekkyys. Pohjana vaakunallehan on sotainen ase eli kilpi.
Meillä on päästy helpolla pelkkien viikatteiden kanssa. Muualla on raivoavaa leijonaa, verenhimoista ahmaa, saalistavaa ilvestä ja valtavan aggressiivisia karhuja sekä jopa miekkoja heiluttavia sotamiehiä. Ketä tällainen palvelee ja kenelle sopii – paitsi ehkä porilaisille, Rahkala pyörittelee.
